Henrik
Danish
Proper noun
Henrik
- A male given name, cognate with English Henry.
Related terms
- (male given names) Harry, Henry
- (female given names) Henny, Henriette, Henrikke, Jette
- (surnames) Henriksen
References
- Danskernes Navne, based on CPR data: 66 091 males with the given name Henrik have been registered in Denmark between about 1890 (=the population alive in 1967) and January 2005, with the frequency peak in the 1960s. Accessed on 19 June 2011.
Finnish
Etymology
From Old Swedish. Cognate with Swedish Henrik and English Henry.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈhenrik/
- Hyphenation: Hen‧rik
Proper noun
Henrik
- A male given name.
- 1985 Sisko Latvus, Elina, eronnut nainen, →ISBN, pages 108-109:
- Hän risti pojan vaudikkaasti Jaakko Henrikiksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ( - - - )
- - Miehekäs nimi, kaikki kehuivat. - Ei mitään lyhenteitä niin kuin nykyisin harrastetaan, vaan kunnon suomalainen miehennimi.
- - Meistä se oli paras mahdollinen, Arto ja Helena sanoivat ja hymyilivät plyyshisohvalla pitsikolttuinen vauva keskellään. - Arton isoisähän oli Jaakko. Laaksosten suvussa taas on ollut Heikkejä.
- Isä nyökytteli suorastaan liikuttuneena ja sanoi arasti: - Minulla oli Heikki-serkku. Jäi Summaan.
- 2010 Juha Itkonen,Seitsemäntoista, Otava, →ISBN, page 7:
- Henrik. Hän katsoo teipinpalasta eikä voi olla ajattelematta nimeään ― muiden kaappien haltijoihin verrattuna se tuntuu keikarimaiselta. Arto. Spede. Kari. Jorma. Tietysti hän olisi voinut kirjoittaa Henkka, Henkaksi häntä kutsutaan, mutta olisiko se sitten parempi? Henri vielä kävisi, k on liikaa. Äidin syytä tämäkin, äiti on lisännyt k:n.
- 1985 Sisko Latvus, Elina, eronnut nainen, →ISBN, pages 108-109:
Declension
| Inflection of Henrik (Kotus type 5/risti, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | Henrik | Henrikit | |
| genitive | Henrikin | Henrikien | |
| partitive | Henrikiä | Henrikejä | |
| illative | Henrikiin | Henrikeihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | Henrik | Henrikit | |
| accusative | nom. | Henrik | Henrikit |
| gen. | Henrikin | ||
| genitive | Henrikin | Henrikien | |
| partitive | Henrikiä | Henrikejä | |
| inessive | Henrikissä | Henrikeissä | |
| elative | Henrikistä | Henrikeistä | |
| illative | Henrikiin | Henrikeihin | |
| adessive | Henrikillä | Henrikeillä | |
| ablative | Henrikiltä | Henrikeiltä | |
| allative | Henrikille | Henrikeille | |
| essive | Henrikinä | Henrikeinä | |
| translative | Henrikiksi | Henrikeiksi | |
| instructive | — | Henrikein | |
| abessive | Henrikittä | Henrikeittä | |
| comitative | — | Henrikeineen | |
Usage notes
- Used for kings, saints and other historical persons. Most common given name form: Heikki.
Anagrams
- herkin
Hungarian
Pronunciation
- IPA(key): [ˈhɛnrik]
Audio (file) - Hyphenation: Hen‧rik
Proper noun
Henrik
- A male given name, cognate to Henry.
Declension
| Inflection (stem in -e-, front unrounded harmony) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | Henrik | Henrikek |
| accusative | Henriket | Henrikeket |
| dative | Henriknek | Henrikeknek |
| instrumental | Henrikkel | Henrikekkel |
| causal-final | Henrikért | Henrikekért |
| translative | Henrikké | Henrikekké |
| terminative | Henrikig | Henrikekig |
| essive-formal | Henrikként | Henrikekként |
| essive-modal | — | — |
| inessive | Henrikben | Henrikekben |
| superessive | Henriken | Henrikeken |
| adessive | Henriknél | Henrikeknél |
| illative | Henrikbe | Henrikekbe |
| sublative | Henrikre | Henrikekre |
| allative | Henrikhez | Henrikekhez |
| elative | Henrikből | Henrikekből |
| delative | Henrikről | Henrikekről |
| ablative | Henriktől | Henrikektől |
| Possessive forms of Henrik | ||
|---|---|---|
| possessor | single possession | multiple possessions |
| 1st person sing. | Henrikem | Henrikjeim |
| 2nd person sing. | Henriked | Henrikjeid |
| 3rd person sing. | Henrikje | Henrikjei |
| 1st person plural | Henrikünk | Henrikjeink |
| 2nd person plural | Henriketek | Henrikjeitek |
| 3rd person plural | Henrikjük | Henrikjeik |
Norwegian
Etymology
Of Germanic origin, cognate with German Heinrich and English Henry. First recorded as a given name in Norway in the 13th century.
Proper noun
Henrik
- A male given name.
Related terms
- (male given names) Harry, Henry
- (feminine forms) Henny, Henriette, Henrikke
- (surnames) Henriksen
References
- Kristoffer Kruken - Ola Stemshaug: Norsk personnamnleksikon, Det Norske Samlaget, Oslo 1995, →ISBN
- Statistisk sentralbyrå, Namnestatistikk: 13 248 males with the given name Henrik living in Norway on January 1st 2011, with the frequency peak in the 1990s. Accessed on April 29th, 2011.
Swedish
Etymology
Of Germanic origin, cognate with German Heinrich and English Henry. First recorded in Sweden in 1208.
Proper noun
Henrik c (genitive Henriks)
- A male given name.
- 1975 Christer Kihlman, Dyre prins, Wahlström & Widstrand, →ISBN, page 113:
- Som liten var jag ganska stolt över mitt namn. Donald! Det klingade minsann mäktigare det än både Kalle och Ville och Lasse. Senare, när jag upphöjt mig själv i borgarståndet och för säkerhets skull beseglat min borgerlighet genom äktenskapet med Gunnel Lindermann hade jag uppriktigt sagt gärna hetat nånting annat, nånting mera traditionellt ståndsmässigt, eller från den synpunkten konventionellare, som Johan eller Henrik eller Carl-Gustaf. Till och med Max och Moritz och Niklas hade gått an.
- 1975 Christer Kihlman, Dyre prins, Wahlström & Widstrand, →ISBN, page 113:
Related terms
- (male given names) Harry, Henry
- (female given names) Harriet, Henny, Henrietta, Henrika
- (surnames) Henriksson
References
- Roland Otterbjörk: Svenska förnamn, Almqvist & Wiksell 1996, →ISBN
- Statistiska centralbyrån and Sture Allén, Staffan Wåhlin, Förnamnsboken, Norstedts 1995, →ISBN: 60 541 males with the given name Henrik living in Sweden on December 31st, 2010, with the frequency peak in the 1970s. Accessed on 19 June 2011.