Hellä

Hellä

See also: hella, Hella, hellä, and hella-

Finnish

Etymology

From hellä (“affectionate”) in the 19th century.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhelːæ/, [ˈhe̞lːæ]
• Hyphenation: Hel‧lä

Proper noun

Hellä

1. A female given name.
   • 1991 Riitta Vartti, Pispalan enkeli, Gummerus, →ISBN, page 142:

     —Myö laitettiin semmonen tavallisen kuulonen nimi, äiti sanoi. —Nykyjäähä ne kastaa lapsia Suvi-Päivikiks ja Kastehelmeks ja mikskä hyvää. Laitettii ihan tavallinen Anneli vaan. Ei sitte lapsetkaa kiusaa pihalla taikka koulussa. Ennen vanhaa aina kiusasvat minun toista siskooni, kun sen nimi ol Hellä. Siitä sitä riitti juttua.

Declension

Inflection of Hellä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		Hellä	Hellät
genitive		Hellän	Hellien
partitive		Hellää	Helliä
illative		Hellään	Helliin
		singular	plural
nominative		Hellä	Hellät
accusative	nom.	Hellä	Hellät
	gen.	Hellän
genitive		Hellän	Hellien Helläinrare
partitive		Hellää	Helliä
inessive		Hellässä	Hellissä
elative		Hellästä	Hellistä
illative		Hellään	Helliin
adessive		Hellällä	Hellillä
ablative		Hellältä	Helliltä
allative		Hellälle	Hellille
essive		Hellänä	Hellinä
translative		Helläksi	Helliksi
instructive		—	Hellin
abessive		Hellättä	Hellittä
comitative		—	Hellineen

See also

• Helli
• Hellin

Anagrams

• hälle