harkata

harkata

Ingrian

Etymology

Cognates include dialectal Finnish harkata. Probably related to harpata.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhɑrkɑtɑ/, [ˈhɑrkəd]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhɑrkɑtɑ/, [ˈhɑrɡ̊ɑd̥ɑ]
• Rhymes: -ɑrkɑtɑ
• Hyphenation: har‧ka‧ta

Verb

harkata

1. (intransitive) to step
   • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:

     Harkkaisin teen päälle, jää puuttui jalan alle.

     I stepped onto the street, ice got under my feet.

Conjugation

Conjugation of harkata (type 16/maata, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	harkkaan	en harkkaa	1st singular	oon harkant, oon harkannut	en oo harkant, en oo harkannut
2nd singular	harkkaat	et harkkaa	2nd singular	oot harkant, oot harkannut	et oo harkant, et oo harkannut
3rd singular	harkkajaa	ei harkkaa	3rd singular	ono harkant, ono harkannut	ei oo harkant, ei oo harkannut
1st plural	harkkaamma	emmä harkkaa	1st plural	oomma harkanneet	emmä oo harkanneet
2nd plural	harkkaatta	että harkkaa	2nd plural	ootta harkanneet	että oo harkanneet
3rd plural	harkkajaat1), harkkaavat2), harkataa	evät harkkaa	3rd plural	ovat harkanneet	evät oo harkanneet
impersonal	harkataa	ei harkata	impersonal	ono harkattu	ei oo harkattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	harkkaisin	en harkant, en harkannut	1st singular	olin harkant, olin harkannut	en olt harkant, en olt harkannut
2nd singular	harkkaisit, harkkaist1)	et harkant, et harkannut	2nd singular	olit harkant, olit harkannut	et olt harkant, et olt harkannut
3rd singular	harkkais	ei harkant, ei harkannut	3rd singular	oli harkant, oli harkannut	ei olt harkant, ei olt harkannut
1st plural	harkkaisimma	emmä harkanneet	1st plural	olimma harkanneet	emmä olleet harkanneet
2nd plural	harkkaisitta	että harkanneet	2nd plural	olitta harkanneet	että olleet harkanneet
3rd plural	harkkaisiit1), harkkaisivat2), harkattii	evät harkanneet	3rd plural	olivat harkanneet	evät olleet harkanneet
impersonal	harkattii	ei harkattu	impersonal	oli harkattu	ei olt harkattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	harkkajaisin	en harkkajais	1st singular	olisin harkant, olisin harkannut	en olis harkant, en olis harkannut
2nd singular	harkkajaisit, harkkajaist1)	et harkkajais	2nd singular	olisit harkant, olisit harkannut	et olis harkant, et olis harkannut
3rd singular	harkkajais	ei harkkajais	3rd singular	olis harkant, olis harkannut	ei olis harkant, ei olis harkannut
1st plural	harkkajaisimma	emmä harkkajais	1st plural	olisimma harkanneet	emmä olis harkanneet
2nd plural	harkkajaisitta	että harkkajais	2nd plural	olisitta harkanneet	että olis harkanneet
3rd plural	harkkajaisiit1), harkkajaisivat2), harkattais	evät harkkajais	3rd plural	olisivat harkanneet	evät olis harkanneet
impersonal	harkattais	ei harkattais	impersonal	olis harkattu	ei olis harkattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	harkkaa	elä harkkaa	2nd singular	oo harkant, oo harkannut	elä oo harkant, elä oo harkannut
3rd singular	harkatkoo	elköö harkatko	3rd singular	olkoo harkant, olkoo harkannut	elköö olko harkant, elköö olko harkannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	harkatkaa	elkää harkatko	2nd plural	olkaa harkanneet	elkää olko harkanneet
3rd plural	harkatkoot	elkööt harkatko	3rd plural	olkoot harkanneet	elkööt olko harkanneet
impersonal	harkattakkoo	elköö harkattako	impersonal	olkoo harkattu	elköö olko harkattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	harkannen	en harkanne
2nd singular	harkannet	et harkanne
3rd singular	harkannoo	ei harkanne
1st plural	harkannemma	emmä harkanne
2nd plural	harkannetta	että harkanne
3rd plural	harkannoot	evät harkanne
impersonal	harkattannoo	ei harkattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		harkata	present	harkkaava	harkattava
2nd	inessive	harkatees	past	harkant, harkannut	harkattu
	instructive	harkaten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (harkatkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential. ***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	harkkaamaa
	inessive	harkkaamaas
	elative	harkkaamast
	abessive	harkkaamata
4th	nominative	harkkaamiin
	partitive	harkkaamista, harkkaamist

Derived terms

• harkkamus

 

Descendants

• → Kukkuzi: harkata

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 46