harakoida
Finnish
Pronunciation
- IPA(key): /ˈhɑrɑkoi̯dɑˣ/, [ˈhɑrɑˌko̞i̯dɑ(ʔ)]
- Rhymes: -oidɑ
- Syllabification: ha‧ra‧koi‧da
Verb
harakoida
- (intransitive, chiefly of a woman) to do an anasyrma
Conjugation
| Inflection of harakoida (Kotus type 68/tupakoida, no gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | harakoin harakoitsen | en harakoi en harakoitse | 1st sing. | olen harakoinut | en ole harakoinut | |
| 2nd sing. | harakoit harakoitset | et harakoi et harakoitse | 2nd sing. | olet harakoinut | et ole harakoinut | |
| 3rd sing. | harakoi harakoitsee | ei harakoi ei harakoitse | 3rd sing. | on harakoinut | ei ole harakoinut | |
| 1st plur. | harakoimme harakoitsemme | emme harakoi emme harakoitse | 1st plur. | olemme harakoineet | emme ole harakoineet | |
| 2nd plur. | harakoitte harakoitsette | ette harakoi ette harakoitse | 2nd plur. | olette harakoineet | ette ole harakoineet | |
| 3rd plur. | harakoivat harakoitsevat | eivät harakoi eivät harakoitse | 3rd plur. | ovat harakoineet | eivät ole harakoineet | |
| passive | harakoidaan | ei harakoida | passive | on harakoitu | ei ole harakoitu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | harakoin harakoitsin | en harakoinut | 1st sing. | olin harakoinut | en ollut harakoinut | |
| 2nd sing. | harakoit harakoitsit | et harakoinut | 2nd sing. | olit harakoinut | et ollut harakoinut | |
| 3rd sing. | harakoi harakoitsi | ei harakoinut | 3rd sing. | oli harakoinut | ei ollut harakoinut | |
| 1st plur. | harakoimme harakoitsimme | emme harakoineet | 1st plur. | olimme harakoineet | emme olleet harakoineet | |
| 2nd plur. | harakoitte harakoitsitte | ette harakoineet | 2nd plur. | olitte harakoineet | ette olleet harakoineet | |
| 3rd plur. | harakoivat harakoitsivat | eivät harakoineet | 3rd plur. | olivat harakoineet | eivät olleet harakoineet | |
| passive | harakoitiin | ei harakoitu | passive | oli harakoitu | ei ollut harakoitu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | harakoisin harakoitsisin | en harakoisi en harakoitsisi | 1st sing. | olisin harakoinut | en olisi harakoinut | |
| 2nd sing. | harakoisit harakoitsisit | et harakoisi et harakoitsisi | 2nd sing. | olisit harakoinut | et olisi harakoinut | |
| 3rd sing. | harakoisi harakoitsisi | ei harakoisi ei harakoitsisi | 3rd sing. | olisi harakoinut | ei olisi harakoinut | |
| 1st plur. | harakoisimme harakoitsisimme | emme harakoisi emme harakoitsisi | 1st plur. | olisimme harakoineet | emme olisi harakoineet | |
| 2nd plur. | harakoisitte harakoitsisitte | ette harakoisi ette harakoitsisi | 2nd plur. | olisitte harakoineet | ette olisi harakoineet | |
| 3rd plur. | harakoisivat harakoitsisivat | eivät harakoisi eivät harakoitsisi | 3rd plur. | olisivat harakoineet | eivät olisi harakoineet | |
| passive | harakoitaisiin | ei harakoitaisi | passive | olisi harakoitu | ei olisi harakoitu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | harakoi harakoitse | älä harakoi älä harakoitse | 2nd sing. | ole harakoinut | älä ole harakoinut | |
| 3rd sing. | harakoikoon | älköön harakoiko | 3rd sing. | olkoon harakoinut | älköön olko harakoinut | |
| 1st plur. | harakoikaamme | älkäämme harakoiko | 1st plur. | olkaamme harakoineet | älkäämme olko harakoineet | |
| 2nd plur. | harakoikaa | älkää harakoiko | 2nd plur. | olkaa harakoineet | älkää olko harakoineet | |
| 3rd plur. | harakoikoot | älkööt harakoiko | 3rd plur. | olkoot harakoineet | älkööt olko harakoineet | |
| passive | harakoitakoon | älköön harakoitako | passive | olkoon harakoitu | älköön olko harakoitu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | harakoinen | en harakoine | 1st sing. | lienen harakoinut | en liene harakoinut | |
| 2nd sing. | harakoinet | et harakoine | 2nd sing. | lienet harakoinut | et liene harakoinut | |
| 3rd sing. | harakoinee | ei harakoine | 3rd sing. | lienee harakoinut | ei liene harakoinut | |
| 1st plur. | harakoinemme | emme harakoine | 1st plur. | lienemme harakoineet | emme liene harakoineet | |
| 2nd plur. | harakoinette | ette harakoine | 2nd plur. | lienette harakoineet | ette liene harakoineet | |
| 3rd plur. | harakoinevat | eivät harakoine | 3rd plur. | lienevät harakoineet | eivät liene harakoineet | |
| passive | harakoitaneen | ei harakoitane | passive | lienee harakoitu | ei liene harakoitu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | harakoida | present | harakoiva harakoitseva | harakoitava | ||
| long 1st2 | harakoidakseen | past | harakoinut | harakoitu | ||
| 2nd | inessive1 | harakoidessa | harakoitaessa | agent1, 3 | harakoima harakoitsema | |
| instructive | harakoiden | — | negative | harakoimaton harakoitsematon | ||
| 3rd | inessive | harakoimassa harakoitsemassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. | ||
| elative | harakoimasta harakoitsemasta | — | ||||
| illative | harakoimaan harakoitsemaan | — | ||||
| adessive | harakoimalla harakoitsemalla | — | ||||
| abessive | harakoimatta harakoitsematta | — | ||||
| instructive | harakoiman harakoitseman | harakoitaman | ||||
| 4th | nominative | harakoiminen harakoitseminen | ||||
| partitive | harakoimista harakoitsemista | |||||
| 5th2 | harakoimaisillaan harakoitsemaisillaan | |||||
Derived terms
- harakoiminen
- harakointi