guljaittaa

guljaittaa

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian гулять (guljatʹ).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɡulʲɑi̯tːɑː/, [ˈɡulʲɑi̯tːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɡulʲɑi̯tːɑː/, [ˈkulʲɑi̯tːɑː]
• Rhymes: -ulʲɑi̯tːɑː
• Hyphenation: gul‧jait‧taa

Verb

guljaittaa

1. (intransitive) to stroll, to go for a walk
   • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 67:

     Koko töö vaa talveel ono: vassata i saattaa obozat, a seel jäänös aika guljaita itseksee.

     All the work is only in the winter: To meet and to see off the transport, and then the remaining time stroll around by yourself.

Conjugation

Conjugation of guljaittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	guljaitan	en guljaita	1st singular	oon guljaittant, oon guljaittanut	en oo guljaittant, en oo guljaittanut
2nd singular	guljaitat	et guljaita	2nd singular	oot guljaittant, oot guljaittanut	et oo guljaittant, et oo guljaittanut
3rd singular	guljaittaa	ei guljaita	3rd singular	ono guljaittant, ono guljaittanut	ei oo guljaittant, ei oo guljaittanut
1st plural	guljaitamma	emmä guljaita	1st plural	oomma guljaittanneet	emmä oo guljaittanneet
2nd plural	guljaitatta	että guljaita	2nd plural	ootta guljaittanneet	että oo guljaittanneet
3rd plural	guljaittaat1), guljaittavat2), guljaitetaa	evät guljaita	3rd plural	ovat guljaittanneet	evät oo guljaittanneet
impersonal	guljaitetaa	ei guljaiteta	impersonal	ono guljaitettu	ei oo guljaitettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	guljaitin	en guljaittant, en guljaittanut	1st singular	olin guljaittant, olin guljaittanut	en olt guljaittant, en olt guljaittanut
2nd singular	guljaitit	et guljaittant, et guljaittanut	2nd singular	olit guljaittant, olit guljaittanut	et olt guljaittant, et olt guljaittanut
3rd singular	guljaitti	ei guljaittant, ei guljaittanut	3rd singular	oli guljaittant, oli guljaittanut	ei olt guljaittant, ei olt guljaittanut
1st plural	guljaitimma	emmä guljaittanneet	1st plural	olimma guljaittanneet	emmä olleet guljaittanneet
2nd plural	guljaititta	että guljaittanneet	2nd plural	olitta guljaittanneet	että olleet guljaittanneet
3rd plural	guljaittiit1), guljaittivat2), guljaitettii	evät guljaittanneet	3rd plural	olivat guljaittanneet	evät olleet guljaittanneet
impersonal	guljaitettii	ei guljaitettu	impersonal	oli guljaitettu	ei olt guljaitettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	guljaittaisin	en guljaittais	1st singular	olisin guljaittant, olisin guljaittanut	en olis guljaittant, en olis guljaittanut
2nd singular	guljaittaisit, guljaittaist1)	et guljaittais	2nd singular	olisit guljaittant, olisit guljaittanut	et olis guljaittant, et olis guljaittanut
3rd singular	guljaittais	ei guljaittais	3rd singular	olis guljaittant, olis guljaittanut	ei olis guljaittant, ei olis guljaittanut
1st plural	guljaittaisimma	emmä guljaittais	1st plural	olisimma guljaittanneet	emmä olis guljaittanneet
2nd plural	guljaittaisitta	että guljaittais	2nd plural	olisitta guljaittanneet	että olis guljaittanneet
3rd plural	guljaittaisiit1), guljaittaisivat2), guljaitettais	evät guljaittais	3rd plural	olisivat guljaittanneet	evät olis guljaittanneet
impersonal	guljaitettais	ei guljaitettais	impersonal	olis guljaitettu	ei olis guljaitettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	guljaita	elä guljaita	2nd singular	oo guljaittant, oo guljaittanut	elä oo guljaittant, elä oo guljaittanut
3rd singular	guljaittakkoo	elköö guljaittako	3rd singular	olkoo guljaittant, olkoo guljaittanut	elköö olko guljaittant, elköö olko guljaittanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	guljaittakkaa	elkää guljaittako	2nd plural	olkaa guljaittanneet	elkää olko guljaittanneet
3rd plural	guljaittakkoot	elkööt guljaittako	3rd plural	olkoot guljaittanneet	elkööt olko guljaittanneet
impersonal	guljaitettakoo	elköö guljaitettako	impersonal	olkoo guljaitettu	elköö olko guljaitettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	guljaittanen	en guljaittane
2nd singular	guljaittanet	et guljaittane
3rd singular	guljaittannoo	ei guljaittane
1st plural	guljaittanemma	emmä guljaittane
2nd plural	guljaittanetta	että guljaittane
3rd plural	guljaittannoot	evät guljaittane
impersonal	guljaitettanoo	ei guljaitettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		guljaittaa	present	guljaittava	guljaitettava
2nd	inessive	guljaittaes	past	guljaittant, guljaittanut	guljaitettu
	instructive	guljaittaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (guljaittakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential. ***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	guljaittammaa
	inessive	guljaittamas
	elative	guljaittamast
	abessive	guljaittamata
4th	nominative	guljaittammiin
	partitive	guljaittamista, guljaittamist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 213