fiini
Finnish
Etymology
From Swedish fin (“fine”)
Adjective
fiini (comparative fiinimpi, superlative fiinein)
- (colloquial) fine
Declension
| Inflection of fiini (Kotus type 5/risti, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | fiini | fiinit | |
| genitive | fiinin | fiinien | |
| partitive | fiiniä | fiinejä | |
| illative | fiiniin | fiineihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | fiini | fiinit | |
| accusative | nom. | fiini | fiinit |
| gen. | fiinin | ||
| genitive | fiinin | fiinien | |
| partitive | fiiniä | fiinejä | |
| inessive | fiinissä | fiineissä | |
| elative | fiinistä | fiineistä | |
| illative | fiiniin | fiineihin | |
| adessive | fiinillä | fiineillä | |
| ablative | fiiniltä | fiineiltä | |
| allative | fiinille | fiineille | |
| essive | fiininä | fiineinä | |
| translative | fiiniksi | fiineiksi | |
| instructive | — | fiinein | |
| abessive | fiinittä | fiineittä | |
| comitative | — | fiineine | |