eläintieteilijä
Finnish
Etymology
eläin + tieteilijä
Pronunciation
- Hyphenation: e‧läin‧tie‧tei‧li‧jä
Noun
eläintieteilijä
- zoologist
Declension
| Inflection of eläintieteilijä (Kotus type 12/kulkija, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | eläintieteilijä | eläintieteilijät | |
| genitive | eläintieteilijän | eläintieteilijöiden eläintieteilijöitten | |
| partitive | eläintieteilijää | eläintieteilijöitä | |
| illative | eläintieteilijään | eläintieteilijöihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | eläintieteilijä | eläintieteilijät | |
| accusative | nom. | eläintieteilijä | eläintieteilijät |
| gen. | eläintieteilijän | ||
| genitive | eläintieteilijän | eläintieteilijöiden eläintieteilijöitten eläintieteilijäinrare | |
| partitive | eläintieteilijää | eläintieteilijöitä | |
| inessive | eläintieteilijässä | eläintieteilijöissä | |
| elative | eläintieteilijästä | eläintieteilijöistä | |
| illative | eläintieteilijään | eläintieteilijöihin | |
| adessive | eläintieteilijällä | eläintieteilijöillä | |
| ablative | eläintieteilijältä | eläintieteilijöiltä | |
| allative | eläintieteilijälle | eläintieteilijöille | |
| essive | eläintieteilijänä | eläintieteilijöinä | |
| translative | eläintieteilijäksi | eläintieteilijöiksi | |
| instructive | — | eläintieteilijöin | |
| abessive | eläintieteilijättä | eläintieteilijöittä | |
| comitative | — | eläintieteilijöineen | |