ehdottomuus
Finnish
Etymology
ehdoton + -uus
Noun
ehdottomuus
- The property of being unconditional; absoluteness.
Declension
| Inflection of ehdottomuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | ehdottomuus | ehdottomuudet | |
| genitive | ehdottomuuden | ehdottomuuksien | |
| partitive | ehdottomuutta | ehdottomuuksia | |
| illative | ehdottomuuteen | ehdottomuuksiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | ehdottomuus | ehdottomuudet | |
| accusative | nom. | ehdottomuus | ehdottomuudet |
| gen. | ehdottomuuden | ||
| genitive | ehdottomuuden | ehdottomuuksien | |
| partitive | ehdottomuutta | ehdottomuuksia | |
| inessive | ehdottomuudessa | ehdottomuuksissa | |
| elative | ehdottomuudesta | ehdottomuuksista | |
| illative | ehdottomuuteen | ehdottomuuksiin | |
| adessive | ehdottomuudella | ehdottomuuksilla | |
| ablative | ehdottomuudelta | ehdottomuuksilta | |
| allative | ehdottomuudelle | ehdottomuuksille | |
| essive | ehdottomuutena | ehdottomuuksina | |
| translative | ehdottomuudeksi | ehdottomuuksiksi | |
| instructive | — | ehdottomuuksin | |
| abessive | ehdottomuudetta | ehdottomuuksitta | |
| comitative | — | ehdottomuuksineen | |