diivailla
Finnish
Etymology
From diiva + -illa.
Verb
diivailla
- (intransitive) to act divalike
Conjugation
| Inflection of diivailla (Kotus type 67/tulla, no gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | diivailen | en diivaile | 1st sing. | olen diivaillut | en ole diivaillut | |
| 2nd sing. | diivailet | et diivaile | 2nd sing. | olet diivaillut | et ole diivaillut | |
| 3rd sing. | diivailee | ei diivaile | 3rd sing. | on diivaillut | ei ole diivaillut | |
| 1st plur. | diivailemme | emme diivaile | 1st plur. | olemme diivailleet | emme ole diivailleet | |
| 2nd plur. | diivailette | ette diivaile | 2nd plur. | olette diivailleet | ette ole diivailleet | |
| 3rd plur. | diivailevat | eivät diivaile | 3rd plur. | ovat diivailleet | eivät ole diivailleet | |
| passive | diivaillaan | ei diivailla | passive | on diivailtu | ei ole diivailtu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | diivailin | en diivaillut | 1st sing. | olin diivaillut | en ollut diivaillut | |
| 2nd sing. | diivailit | et diivaillut | 2nd sing. | olit diivaillut | et ollut diivaillut | |
| 3rd sing. | diivaili | ei diivaillut | 3rd sing. | oli diivaillut | ei ollut diivaillut | |
| 1st plur. | diivailimme | emme diivailleet | 1st plur. | olimme diivailleet | emme olleet diivailleet | |
| 2nd plur. | diivailitte | ette diivailleet | 2nd plur. | olitte diivailleet | ette olleet diivailleet | |
| 3rd plur. | diivailivat | eivät diivailleet | 3rd plur. | olivat diivailleet | eivät olleet diivailleet | |
| passive | diivailtiin | ei diivailtu | passive | oli diivailtu | ei ollut diivailtu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | diivailisin | en diivailisi | 1st sing. | olisin diivaillut | en olisi diivaillut | |
| 2nd sing. | diivailisit | et diivailisi | 2nd sing. | olisit diivaillut | et olisi diivaillut | |
| 3rd sing. | diivailisi | ei diivailisi | 3rd sing. | olisi diivaillut | ei olisi diivaillut | |
| 1st plur. | diivailisimme | emme diivailisi | 1st plur. | olisimme diivailleet | emme olisi diivailleet | |
| 2nd plur. | diivailisitte | ette diivailisi | 2nd plur. | olisitte diivailleet | ette olisi diivailleet | |
| 3rd plur. | diivailisivat | eivät diivailisi | 3rd plur. | olisivat diivailleet | eivät olisi diivailleet | |
| passive | diivailtaisiin | ei diivailtaisi | passive | olisi diivailtu | ei olisi diivailtu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | diivaile | älä diivaile | 2nd sing. | ole diivaillut | älä ole diivaillut | |
| 3rd sing. | diivailkoon | älköön diivailko | 3rd sing. | olkoon diivaillut | älköön olko diivaillut | |
| 1st plur. | diivailkaamme | älkäämme diivailko | 1st plur. | olkaamme diivailleet | älkäämme olko diivailleet | |
| 2nd plur. | diivailkaa | älkää diivailko | 2nd plur. | olkaa diivailleet | älkää olko diivailleet | |
| 3rd plur. | diivailkoot | älkööt diivailko | 3rd plur. | olkoot diivailleet | älkööt olko diivailleet | |
| passive | diivailtakoon | älköön diivailtako | passive | olkoon diivailtu | älköön olko diivailtu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | diivaillen | en diivaille | 1st sing. | lienen diivaillut | en liene diivaillut | |
| 2nd sing. | diivaillet | et diivaille | 2nd sing. | lienet diivaillut | et liene diivaillut | |
| 3rd sing. | diivaillee | ei diivaille | 3rd sing. | lienee diivaillut | ei liene diivaillut | |
| 1st plur. | diivaillemme | emme diivaille | 1st plur. | lienemme diivailleet | emme liene diivailleet | |
| 2nd plur. | diivaillette | ette diivaille | 2nd plur. | lienette diivailleet | ette liene diivailleet | |
| 3rd plur. | diivaillevat | eivät diivaille | 3rd plur. | lienevät diivailleet | eivät liene diivailleet | |
| passive | diivailtaneen | ei diivailtane | passive | lienee diivailtu | ei liene diivailtu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | diivailla | present | diivaileva | diivailtava | ||
| long 1st2 | diivaillakseen | past | diivaillut | diivailtu | ||
| 2nd | inessive1 | diivaillessa | diivailtaessa | agent1, 3 | diivailema | |
| instructive | diivaillen | — | negative | diivailematon | ||
| 3rd | inessive | diivailemassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. | ||
| elative | diivailemasta | — | ||||
| illative | diivailemaan | — | ||||
| adessive | diivailemalla | — | ||||
| abessive | diivailematta | — | ||||
| instructive | diivaileman | diivailtaman | ||||
| 4th | nominative | diivaileminen | ||||
| partitive | diivailemista | |||||
| 5th2 | diivailemaisillaan | |||||
Derived terms
- diivailu