crimine

See also: criminé

Italian

From Latin crimen, crimine (probably borrowed), from Proto-Italic *kreimen, from Proto-Indo-European *kréymn̥, from *krey- (“sieve”) + *-mn̥.

crimine m (plural crimini)

crīmine

crimine

First-person singular (yo) present subjunctive form of criminar.
Formal second-person singular (usted) present subjunctive form of criminar.
Third-person singular (él, ella, also used with usted^?) present subjunctive form of criminar.
Formal second-person singular (usted) imperative form of criminar.

单词	crimine
释义	crimine See also: criminé Italian Etymology From Latin crimen, crimine (probably borrowed), from Proto-Italic kreimen, from Proto-Indo-European kréymn̥, from krey- (“sieve”) + -mn̥. Noun crimine m (plural crimini) crime Related terms criminale criminoso Latin Noun crīmine ablative singular of crīmen Spanish Verb crimine First-person singular (yo) present subjunctive form of criminar. Formal second-person singular (usted) present subjunctive form of criminar. Third-person singular (él, ella, also used with usted^?) present subjunctive form of criminar. Formal second-person singular (usted) imperative form of criminar.
随便看	liikmelisus liikoja liikot liiku liikuma liikumine liikumise liikumispiirang liikumispiirangu liikumispiirangut liikumist liikumme liikunnallinen liikunnan liikunnanohjaaja liikunnanohjaus liikunnanopettaja liikunta liikunta-alue liikuntaelin liikuntaeste liikuntaesteinen liikuntaesteisille liikuntafysiologia liikuntahalli