cirkkulain
Ingrian
Cirkkulain.
Etymology
Derived from Proto-Finnic *cirkku, of onomatopoeic origin.
Pronunciation
- (Soikkola) IPA(key): /ˈt͡ʃirkːulɑi̯n/
- Hyphenation: cirk‧ku‧lain
Noun
cirkkulain (genitive cirkkulaisen, partitive cirkkulaista)
- sparrow
Declension
| Declension of cirkkulain (type 1/kärpäin, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | cirkkulain | cirkkulaiset |
| genitive | cirkkulaisen | cirkkulaisiin |
| partitive | cirkkulaista, cirkkulaist | cirkkulaisia |
| illative | cirkkulaisee | cirkkulaisii |
| inessive | cirkkulaisees | cirkkulaisiis |
| elative | cirkkulaisest | cirkkulaisist |
| allative | cirkkulaiselle | cirkkulaisille |
| adessive | cirkkulaiseel | cirkkulaisiil |
| ablative | cirkkulaiselt | cirkkulaisilt |
| translative | cirkkulaiseks | cirkkulaisiks |
| essive | cirkkulaisenna, cirkkulaiseen | cirkkulaisinna, cirkkulaisiin |
| exessive1) | cirkkulaisent | cirkkulaisint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||
References
- V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 8
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 601